...ja satutin itseni.

Miksi mä aina ihastun varattuihin miehiin?

Taas kävi näin: tapasin, vaihdettiin numeroita ja sovittiin, että tavattaisiin.        

Osaanko sitten joskus rakastua ja arvostaa vastapuolta?

Ehkä, toivottavasti. Ainakin yritän parhaani ja laitan itseni kokonaan siihen suhteeseen.

Olenko ajatellut miten aiot jatkaa?

Jatkan normaalisti. Pidän silmäni auki, olen oma itseni ja koitan luoda kestäviä ihmissuhteita, haalia kavereita ympärilleni.

Oma kommentti :

Elämä kuljettaa eteenpäin, vastoinkäymisiä tulee eteen jokaisessa elämän vaiheessa. Ei niitä voi paeta. Rakkautta ei voi ostaa, lahjoa tai myydä, se pitää ansaita, vaalia ja kunnioittaa.

• ehjät kengät
• sukat
• hiusharjan
• paidan, jonka kaula-aukko ei ylettyis polviin saakka (vertaus kuvallisesti)
• siistin hameen housujen rinnalle

Joten lähdin lauantaina kengillä, joista on pohjat palaneet rikki, hameella, jossa on pari repeymää ja yks reikä sivulla, tukka takussa ja yli suuuri t-paita yllä... Ei tässä viel mitään. Taukopaikalla kun suorastaa kiidin kuin hävittäjäkone vessaan (olin vasta herännyt..) niin törmäsin johonkuhun yli sööttiin kundiin ja tietysti hän oli tuttujani. Hetkeä myöhemmin kun tulin vessasta niin eikös tämä nuori herra odottikin minua siellä vessojen kulmilla! Vaihdettiin pari sanaa ja lähettiin tupakkapaikalle, joka sijaitsee parkkipaikan vieressä, kerrottii kuulumiset ja matkan päänmäärän, viettämis ajan siellä, jnejne. Loppu päivä sujuikin suht hyvin, joten sillä en tylsistytä teitä.

 Sunnuntai: heräsin peikkona, ripsivärin tuhrimana ja kompuroiden portaita alas. Aamun järkevin lausahdus, josta sai jopa selvääkin, oli: ''Onks tääl kahvii?''. Presidentti kahvia mustana, väkevänä ja päänsäryn saattelemana kömmin olohuoneen sohvalle kattelemaan musiikkitv:ä. Setä istahti sitten loppujen lopuksi hirveän seilaamisen jälkeen vierelleni ja totes virnuillen, ett ''Neidillä taitaa olla kahveen aiheuttama krapula yllä, vai?''. Vastasin vain hymähdyksellä. Kosmista: takkutukka, suttuset silmät, musta yöpuku päällä ja päänsärky, kaunisnäky. Siinä kun vaihdettiin sanomisia tms. niin vanhempi serkku tuli kaveriltaansa, ja en simmäinen sama olikin jotain tämän tapaista: ''Voi herran jestat! Onks meille rölli tullu??!''. Itselläini kun ei ollut huumorintajua tuohon niin lähdin keittiön kautta nukkumaan takaisin.

Nukkumiseni jäivät kyläilyn aikana 5h. Sain toki ''korvaukseksi'' yhdet ökymakeet kengät!! Hyvä etten hyppiny ja pomppinu koko väkeä sekaisin ne kengät jalassa!!

Mutta siis... Yhteen veto lyhykäesti: vierailu meni hyvin, nukuin riittävästi, en saannut yhtäkään hermoromahdusta ja sain kengät. :)

Syntyi 28.8.1984, Kuoli 25.6.2009 ja oli tällöin 50 vuotias.

Michael oli ja tuleekin olemaan aina popin kuningas. Hän sai myös moonwalk tyylin suosioon esitti sen kappaleessa Billie Jean:n aikana v.1983 ja moonwalk:a tulikin näin ollen hänen tavaramerkkinsä. Sittemmin tästä tanssista on tullut yksi suosituimmista kautta maailman.

Vaikka monet olisivatkin sanoneet häntä rumaksi tai kamalaksi muuten ulkonäöltään, on heidän silti myönnettävä, että ei tanssi- tai laulutaidoistaan ollut puutetta.

Hänen tuotantoonsa kuuluukin kahdeksan soololevyä ja yhteensä hän on cd:ä myynnyt maailmanlaajuisesti n. 224 miljoonaa kappaletta.

Soolokietueet jäävät kolmeen kertaan: Bad Word Tour:n kesto oli 12.9.1987-27.1.1989, joka keräsi n4,4 miljoonaa katsojaa. Dangerous Word Tour kesti 27.6.1992-11.11.1993, jolloin kaikki kiertuetulot Michael lahjoitti Heal The World Foundationille sekä muille hyväntekeväisyysjärjestöille. Ja viimeinen kiertue oli HIStory World Tour järjestettiin 7.9.1996-15.10.1997, jolloin hän kävi Suomessa (Helsingin Olympiastadionilla), joka keräsi 87 tuhatta katsojaa. Koko kietue keräsi n.4,5 miljoonaa katsojaa.

Suunniteltu konsertti Lontoossa 13.7.2009-6.3.2010 (rikkoi lipunmyynnin ennätyksen), joka peruutettiin pop kuninkaan pois menoon.

R.I.P. Michael Jackson

 Itse pidän runoista, jotka kertoo värikkäästi jotain ja toisaalta jättää aukkoja, tulkinnalle varaa. Myös runot, joita ei ymmärrä ilman pohdintaa ovat suosikkeja.                               Ihminen, joka kirjoittaa runoja käsitän kaunokirjallisuutta hamstraavaksi ihmiseksi, punatukkaiseksi kaunottareksi, jolla on selvät käsitykset omista arvoista ja tulevaisuuden suunnitelmista, hän on sivistynyt sekä pärjää koulussa. Vaikka itse kirjoittelen silloin tällöin runoja niin olen aivan toisenlainen kuin kuvittelemani runojen kirjoittaja. Olen epävarma mitä aion tehdä tulevaisuudessa ammatikseni, luen nuortenkirjoja ja rikosromaaneja, en osaa käsittää sanaa ''arvo'' enkä myöskään tiedä omia arvojani  ja olen brunette, kiroilen ja koulu menestyminen on kohtalaista. Mutta voin purkaa vihani runouteen, novelleihin, harakan äänellä laulamiseen ja nukkumiseen, silti olen tyytyväinen itseeni ja elämääni. En muuttaisi itsessäni mitään (ehkä jotain pientä kuitenkin..) vaikka minulla olisi siihen mahdollisuus, minua on kutsuttu vahvaksi ihmiseksi ja sitä olenkin vaikka kieltäisin asian. Itseään pitäisi kunnioittaa ihmisenä, persoonana ja hyväksyä tosiasiat. Jos inhoat kasvon piirteitäsi tai jenkkakahvojasi, etsi kehostasi joku kohta, jota korostat ja pidät sitä parhaana osana itseäsi.

  Runous on kuin aarrearkku,

se on arvokkaampi kuin ruusu,

arvottomampi kuin villasukka.

 Toiset horoskoopit sulautuvat yhteen kuin paita ja peppu, esim. Jousimies ja Kaksonen, Härkä ja Kauris... Tämä ominaisuus on kadehdittavaa, koska jos on näin niin voi olla miltein 100% varma, että on löytänyt luottoystävän!

 Toiset horoskoopit hylkivät toisiaan kuin negatiiviset magneetit. Olen huomannut, että toiset Neitsyet pitää Kauriita ala-arvoisina, vähän niin kuin loisina. Mutta toki on yksilöitä, jotka ovat eri maata (joko enemmän tai vähemmän). Jousimiehet eivät tottuneesti ole parhaimpia kavereita Kauriiden kanssa, kummatkin elävät omia polkujaan ja jos nämä kohtaavat niin keskustelusta tulee rikas vaikka ajatukset eroavatkin paljonkin.

  p.s. korostan, että vaikka sanon jonkun tulevan toimeen jonkun kanssa niin todellisuudessa se voi olla päälaelleen.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan (v. 2000) Suomessa n. 1200 ihmistä teki itsemurhan. 15-24 vuotiaiden itsemurha kuolleisuus on Suomessa WHO:n mukaan toiseksi suurin ja poikien viidenneksi korkein maailmassa. Tästä voi vain päätellä kuinka pahoin nyky nuoret voivat, kuinka huonot olot voi kotona olla tai koulukiusaamisen osuus heidän elämässään, johon ei puututa ollenkaan. 

Kuinka monta itsemurhaa nuorten/aikuisten on tehtävä ennen kuin meidän päättäjät tuolla eduskunnassa älyävät ettei ME voida hyvin? 

Haluan korostaa eritoteen sitä, että jos nuori muuttuu hiljaiseksi, syrjäytyneemmäksi ja tuntuu ettei innostu samoista asioista entiseen tapaan niin hälytyskellojen pitäisi silloin soida. Nuori tosin voi olla murrosiän kynnyksellä, mutta se ei selitä kaikkea. (Se on vain sadasosa siitä kaikesta mitä nuoressa tapahtuu.) Tietysti pitää ottaa huomioon, että toisilla masennuksen tai muun terveydellinen häiriö ei näy päälle päin olleskaan.

Omalla kohdallani kun luen jostain tai kuulen, että joku on tehnyt tai yrittänyt tehdä itsemurhan niin alan ainakin miettimään, että ei tämä yhteiskunta toimi. Tietysti jokainen aikuinen paasaa, että ''Apua saa kun pyytää'', ''Kyllähän masentuneita ja muita sairaita on, mutta niitäkin voi auttaa ja nekin saavat hyvät ammattipaperit'', mutta missä se näkyy?? En ainakaan itse ole huomannut avun saantini jälkeen, että minusta joku täysin ventovieras välittäisi. Aina kuunnellaan kerran ja sitten sysätään jollekkin toiselle, mutta jos tahtoisin tietylle ihmiselle puhua niin vedotaan siihen, ettei ole psykiatri tai muuta vastaavaa. Tai jos esim. ensihoitaja on kuunnellu ja ymmärtänyt mitä on yrittäny selittää ja on viennyt sinut sairaalaan niin haluaisitko hänen kanssaan sitten jutella hieman lisää jos tunsit, että joku ymmärsi ensimmäisen kerran sinua? Oletan, että haluaisit. Mutta kyseinen henkilö vain häviää maisemista tai neuvoo sinun kääntyvän psykologin puoleen: joutuisit täysin ventovieraan eteen, kertoisit murheista hiukan ja tuntuu kuin se ei tajuis mitä yrität kertoa.

Jokaisella on oikeus puhua luotettavalle aikuiselle, mutta kukaan ei halua olla se ihminen (esim. omien vanhempien lisäksi). Miksi sanotaan näin jos kukaan ei tule olemaan tälläinen henkilö nuoren elämässä?

 Mielestäni jotenkin on töykeetä, että media pistää rajat sille kuinka laiha pitäisi olla tai mikä on sitä kauneutta, joka viehättää ihmisiä. Aivan kuin kaikkien pitäisi olla sarja tuotannollisen laihoja tai näyttää tietyltä muutenkin mitä media meille pakko syöttöä.

Onnea heille, jotka pystyvät ja eritoteen tahtovat olla kehon muodoiltaan muodokkaita, ja käyttävät sellaisia vaatteita, joista pitävät vaikka muut sanoisivat mitä.

Suurin osa lehtien muotipalstoilta löytyy näitä laihoja, lähes saman näköisiä naisia, joiden yllä on jokin uusi, muoti-ilmiön tuottama paita yllä. Mutta toki kaikki naiset eivät ole näissäkään kuvissa luuta ja nahkaa vaan heiltäkin löytyy muotoja (todennäköisesti miksattuja kuvia).  Vaikka media syöttää meidät lähes hengiltä näillä asioilla niin löytyy myös julkiksia, joilla löytyy näitä naisellisia muotoja. Nyt esimerkiksi nostan Beyonce:n tähän juttuun, koska häneltä löytyy tätä naisellisuutta. Hänestä näkee ne piirteet mitä naiselle kuuluukin: rinnat, vyötärö ja lantio. Ja se mikä on kaunista katseltavaa tässä naisessa on kasvot: luonnollisen pyöreät posket, ei sellaiset lommoiset.

Ja tähän väliin mainitsen sen, että itselleni on ihan sama onko ihminen mitä sorttia: transu, homo tai bi, ihmisiä nekin.

  Ainiin, tänään tulin ajatelleeksi tulevaisuuttani. Mulla on niin paljon asioita mitä tahtoisin elämäni aikana toteuttaa: tulla ylioppilaaksi, saada ammattipaperit parista ammatista (farmaseutti, ensihoitaja), asua joko täällä Helsingissä, mutta toiveena päästä Tampereelle, mennä avioon ja nauttia elämästä muutenkin siinä samalla.  Mutta haaveet nurkkaan ja annetaan elämän kuljettaa niin kuin äitilläni on tapana sanoa. :)

     Nojoo... Tuli nyt muisteltua noita lapsuus aikojani. Kirjottelen huomenna lisää, oikeestaan jo tämän päivän aikana.  Qute Nacht!

   Nojoo... Ainiin! Ostin tässä yhtenä päivänä pari kynsilakkaa näiden punaisten sekaan mitä minulla jo alun perinkin oli. Kynsilakoissa oon vankka punaisen ja sen eri sävyjen ystävä, kyllästymiseen asti. Yhtään mustaa, harmaata tai ylipäätäänsä mitään tummaa sävyä ei ole, toivottavasti ei tulekkaan. Värien pitäisi sointua käyttäjäänsä: kun luonne on ujo niin käyttää räikeitä värejä (oranssi, tulipunainen, keltainen, turkoosi...) tai jos on räväkkä niin käyttää hillittyjä värejä (vaaleat sävyt, vihreät, siniset..). Mielestäni sen pitäisi joko korostaa luonnetta, vaatetusta tai olla sopusoinnussa kaiken kanssa, eli jos on värikäs ja energinen ihminen niin käyttäisi joko kirkkaita sävyjä tai lakkaa kyntensä mielialansa mukaan. Tuo taisi olla vähän omituisesti selitetty? :S

   Maanantaina menin ottamaan lukio paikkani vastaan! Vähän nipistää vatsan pohjasta kun miettii kahta ensimmäistä lukioviikkoa, jotka syksyllä saan kohdata..

   Tähän loppuun suosittelen saksalaista tuotetta. Ostin eilen Lidlistä vihreen teen, joka on aromatisoitu vaniljalla ja aivan älyttömän hyvää on! Laitan kyseisestä tuotteesta kuvan ensi kerralla, ehkä jo tänä iltana:).